lauantai 3. syyskuuta 2011

Toipilaana


Asennetta! :)






Danko on taas käytetty eläinlääkärissä.









Hotkaisen koko pedin..






Tällä kertaa pientä vaivaa selkä. Eläinlääkäri nauroikin, että koira on kuin omistajansa.. :) Molemmat selkävaivaisia! Dankolta tämä olisi kyllä voinut jäädä väliin!








Olen piilossa, etsi..






Danko oli läähätellyt pari päivää ja lenkillä teki stoppeja. Mitään ei kuitenkaan päällepäin ollut vialla, joten annoin asian olla.








Muako kuvaat, häh?






Kunnes keskiviikkoiltana tulimme iltalenkiltä. Danko oli tavallista ärhäkämpi ja sisälle tultua näytti kuin takajalat olisivat olleet pettämässä. Siitä olo kuitenkin rauhoittui, mutta muutaman tunnin päästä nukkumaan menosta Danksu tuli herättämään..








Hieman väsynyt..






Ressukka läähätti todella kovasti ja selkä oli köyryssä kuin vihaisella kissalla. Vatsa oli aivan krampissa, samoin takajalat. Kävimme ulkona pissalla ja takaisin tullessa Danksukka ei oikein päässyt enää kävelemään eikä hyppäämään sänkyyn. Meni vain paikalleen eikä halunnut liikkua mihinkään.








ai ei taivu vai..?!?







Mamma tietysti säikähti kovin, että mistä on kysymys.. Annoin Dankolle metacam-särkylääkkeen ja sen vaikuttaessa olo hieman helpotti, Danko sai unen päästä kiinni koko valvotun yön jälkeen. Mamma puolestaan meni tässä vaiheessa nettiin ja googletteli oireita. Siellä selvisi, että ei olisi kannattanut välttämättä antaa särkylääkettä, minkä myös eläinlääkäri vahvisti myöhemmin päivällä.



Menimme siis lekuriin päivällä ja Danko oli siellä kuin ei olisi koskaan ollutkaan kipeä. Niin reipas poika. Kotona aristi selvästi selkäänsä, mutta eläinlääkärille ei tietenkään voinut sitä näyttää.. :)
Virtaa siis riitti. Onneksi neurologisia puutoksia ei löytynyt, hieman aristi takapäätä, mutta korjasi asentovirheensä normaalisti.




Siis akuuttia hätää ei ole. Dankolla on nyt 7päivän metacam-kuuri. Hoitona on myös koppilepo, mutta yritäpä saada yksi pieni Danko suljettuun kopiin, onnea vaan yritykselle! :) Käymme ulkona vain tarpeilla ja oleilemme hyvin rauhallisesti. Ell suositti myös koirahierojaa, joka tilataan heti akuutin tilanteen mentyä ohitse.









oma luu, paras luu






Hyvin lääkkeet rauhoittavat pienen ja malttaa nukkua suurimman osan päivää. Mutta jossakin vaiheessa ei tunne kipua ja käyttäytyy ihan normaalin teinin tavoin. Tietysti turhauttaa kun ei pääse lenkille ja muita kavereita tapaamaan samaan tapaan kuin ennen. Lääkkeen vaikutuksen hiipuessa tulee valittamaan kipua, mutta malttaa rauhoittua viereen siliteltäväksi jolloin kipu yleensä helpottaa ja pieni potilas malttaa taas levätä.



Lääkekuuria on menossa nyt neljäs päivä, joten pahin alkaa olla jo takana. Kyllä tästä vielä toivutaan, mutta tulevaisuudessa täytyy olla hieman varovaisempi ja tarkkailla lenkkien pituutta ja leikkien rajuutta. Nyt taitaa olla meidän molempien päiväuniaika! :) Palaillaan! :)








Syön lakanan..varmana syön..












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti