No niin, taas on monta viikkoa vierähtänyt viimeisimmästä päivityksestä.. Mitäs meille kuuluu..
Aloitetaanpa tyttöystävistä.. Meillä oli siis rehvit Pikku Myyn kanssa, josta mainitsin viimeksi.. Myy olikin hieman vaikeammin tavoiteltava pakkaus.. Kävimme pitkällä lenkillä ja kaikki meni ihan hyvin.. Danko oli ihan innoissaan.. jee tyttöjä! :) Myy oli vain sitä mieltä, että hyvin ärsyttävää kun tuokin pyörii jaloissa.. :)
Lenkin jälkeen tulimme meille sisälle ja Danko olisi halunnut leikkiä Myyn kanssa.. Myy kuitenkin olis sitä mieltä, että nyt AHDISTAA ja hyppäsi minun syliin ja alkoi haukkua Dankolle.. niin johan tuli pojuunkin vipinää.. Hittolainen.. mun mamman sylissä ja vielä haukut mulle..:) nooh.. seuraavalla kerralla menee jo paremmin :) jospa Myykin siitä heltyy Dankon kanssa leikkimään.. :)
Samalla viikolla tapasimme naapuritalon Tellun.. Hän on vielä pieni, mutta pippurinen pentu.. Danko käy joka ilta tarkastamassa joko Tellu on käynyt ulkona.. :) Tellu on vielä niin nuori, että haluaa katsella ympärilleen, joten romanssin kauaskantoisuudesta en menisi lyömään vetoa.. :)
Dankkis ajoi yksi aamu pihapiirin oravan puuhun.. ja oli niin polleata poikaa että.. mutta orava olikin niin fiksu, että heitti pojua kävyllä suoraan kuonoon.. (ai että mammalla oli hauskaa) mutta oli hyydytettävä hymynsä kun näki miten loukkaantunut pojun ilme oli.." siis naurat mulle vai.."
Tästä onkin tullut joka aamuinen traditio.. Ilmeisesti orava nauttii siitä yhtä paljon kuin Danko :)
Karhupuiston eläinlääkäristä saimme sellaisia ohjeita, että allopurinolia täytyy syödä joka päivä. Oli helpotus saada selvyys siihenkin asiaan. Meidän täytyy käydä vielä tarkemmissa verikokeissa, jotta tiedetään otetaanko Milteforan käyttöön vaiko nou.. Pääsääntö on, että jos oireita ei ole niin silloin allopurinol riittää.. ja toistaiseksi tilanne on näin.. Onneksi!
Meidän lenkit ovat jääneet kahden viikon aikana todella lyhyiksi, koska minulla on selkä siinä kunnossa, että juuri ja juuri pääsen kävelemään.. Danko on niin ihana, että kävelee lenkillä flexissä hieman aina eteenpäin ja sitten istuutuu odottamaan minua :) on se suloinen :)
Naapurin Pirkko on ihastunut pojuun ja hän pyysikin, että voisi käyttää pojua lenkillä kun minä en oikein pääse.. Ja niinpä me ryhdyimme tuumasta toimeen.. Pirkko tuli hakemaan Dankkista ja laitoin valjaat ja hihnan.. hississä matka sujui vielä ihan hyvin, mutta pihalla poju sai sellaisen paniikkikohtauksen, että Pirkon oli pakko tuoda poju takaisin.. Danko raapi oveakin ihan villinä.." mamma, Danko täällä.. päästä mut sisään.."
Siis pikkuhiljaa on tähänkin totuteltava :)
Dankkiksella on nyt rankkaa kun täytyy olla hoitsu-hauvana.. :) ( ei voi vaan nukkua kaiken päivää) pikkuinen nukkuu aivan selässä kiinni ja käy välillä nuolemassa mun selkää.. näköjään hän tietää, että siellä se kipu on..
No, meillä on Dankon kanssa molemmilla lääkitys kohdallaan, joten eiköhän me tästä selvitä
ja päästä taas pian vaeltamaan :)
